Время читать и говорить по-карельски

3. Luve Šanonda. Šano, mintän lapšet vuotettih keviädä kuin suamoida kallista vuuvenaigua. Hristos voskres! Keviä tuli. Čirone paistau lämbimäšti, mušteni lumi. Kaikkualla hüpätäh, veššeläšti õilissäh virdazet. Hüö šanellah loppematta: ”Keviä tuli! Keviä tuli!” Katokšista tipakoiččou. Pität-pität sosulkat itkietäh: ajo keviä talven pois! Muššilla puuloilla čirčetetāh burakkozet, hüö ollah ruadi, kun piäštih kodih, omalla mualla. Keviä tuli, keviä! A mie vuotan keviädä kuin suamoida kallista vuuvenaigua. Mie vuotan Äijiäpäiviä. Lapšušvuožiloista on že kaikkie paraš pruazniekka. Muissan, aiviš illalla immo da mama šanotah: ”Huomena on Äijäpäivä. Laškiečekkua muata aivomma, muiten että dogadi, kuin čirone kizuau!” Müö illašta varuššamma Šavutetuot stoklazet i laškiečemma muata. Huomnekšella müö niämmä čuudan — čirone rubieu kizuamah, Hristos voskres! Piirain duuhu noššattau miät huomnekšella. Kočahamma kiugualda, kudakuingi šuoriečemma i ogordah, pihalla! Ongo tämpiän čirone? On! On! Stoklazet kädeh i kaččomah Čirozeh. Kizuau! Čirone kizuau! Kaikemmuozet tuluzet losnitah ilmalla. Čirone tuou viestin: ”Hristos voskres! Hristos voskres! Voistinu voskres!” Müö hüppiämmä kodih i ravizemma ”Čirone kizuau! Müö näimmä! Hiän kizuau! Hristos voskres! Tuli Äijäpäivä!” Jevgeņija Svetogorova 107