Время читать и говорить по-карельски

külün vanhembazilla i külün nuorembazilla! Passibo, külüne, külvettämiä! Passibo, löülüne, löülüttämiä! Passibo, vedüzeni, pežemiä! Passibo ristikanžalla lämmittämiä! Ristikanžat lähtei, ristikanžat šijah! Karielazet uššottih, Što vejellä on oma izändä, kumbane voit šiännüttiä. Kun pahoin šanot, ali et hüvin rua, niin lienöü ”vigahine”. T. S. Morozova Vasilkovanküläštä muissutteli: ”Šügüžüllä mänin külüö lämmittämäh. Unahin spičkat kodih. Vain kun reunašša lämbii Antippa-vellen külü, otin häneldä keglehen. Männeššä kegleh miulda kirboi kohti bruuduh i šambu. Mie Šilloin i muattiečellin! Uuvellah otin keglehen, da viritin tulen kiuguašša. Külün jāl’geh üöllä olima pelvašta harjuamašša. Kodvin jāl’geh muamo šano miula, što miun leuga on paizottuačen. Huomnekšella miula jo šuu ei avauvu. Silloin mie sanoin muamolla, midä oli huomnekšella külüö lämmittiässä. Muamo šano, Što tämä ei ole paizie, a on vigahine veještä. Mänimä Dubnihah akkazen luoh. Tiedäjä akka sano, kuin ottua vigat. Hiän käški männä üöllä külün luoh tuatonke, što muut ei tiettäiš. Bruuvun luona, missä haukkuočin, pidi kolme kerdua lugie šanat, kumbazet akka neugo: Vejen izändäzet, vejen emändäzet! Prostikkua rabua Tanua ristikanžua. Millä liennen teidä goreuttannun, tuškeuttannun! Andakkua miula oma tervehüš, ottakkua miulda oma hüvüš! Mie luajiin, kuin neugo akkane. Žen jāl’geh magain üön i päivän. Illalla havaštuačin, kivun heikendi, leuga pareni.” 116