Время читать и говорить по-карельски

Keškikohalla rigeneh oli višeidti buitto naišinehmine šeizou, а külgilöissä račašnikat hebozilla, einin pedrat da hirvet, kumbazilla Sarvet oldih kuin puuhuot. Voit nähä kirjua rissilleh, püöräkkiä. Näillä kirjoilla on ülen vanha pertištä i pitkä igävalda. Müö tunnuštelemma šiinä muailman elännänpuuda, päivästä, vezilinduo. Vezilinnut — že lienöü jo vezistoilma. Nuorikkane ttittö varušti monin kümmenin käzipaikoin. Näih käzipaikkoih ei püühkieõettü, varuššettih lahjakši, а lahjoittua suadibakši pidi kaikki šulahazen rodu. Da i druuškilla šivottih käzipaikan olgupiäštä piāličči. Ajettih venčalla kirikköh, šielä annettih käzipaikoin papilla i diekkunalla. Tulou andilaš šulahazen taloh, šielä jagau lahjat, а šiidä riputtau omat käzipaikat jumaloilla, Seinällä vuarnah. Niin alottuačou nuoren moržiemen eländä uuvella, vielä vierahalla paikalla. Lähtöli hiän külüh i šielä panou käzipaikan vezikartan nokalla, šanou: ”Izändäzet, emändäzet, ottakkua milma omakši...” Riputettih käzipaikan i tanhuošša šoimen piäh, niin hüvitettih tanhuonizändiä. A kudaken vei käzipaikan i kaivolla. Muamo ando tüttärellä omie käzipaikkoida, kumbazet oldih jiänüt hänellä vielä omaštah muamošta. Näidä käzipaikkoida piettih kallehena: oli heilä vägi monešša aziešša. Ka nimetöin šordau kenen enžimmäzen kerran, da kuin kekšitäh kattua skuaterilla einin tällä käzipaikalla, enämbi ei rubie puistamah ristikanžua. Vet i šuarnoissa, kun vereüdüü kenen käzipaikka — hädä šielä on, pidäü männä abuh! Jäl’gimäzeššä ristikanžan matkašša tuoilmah grobuo kalmah laškietah pitillä šolgiloilla, niilläže käzipaikoilla. A erähissä paikoissa karielazilla on taba riputtua avatuolla ikkunalla alah šuat käzipaikka, i tädä šolgie müöt' hengi piäzi kodih kuužinedelizellä muisteluksella. Aleksandra Puntina 118