Время читать и говорить по-карельски

otan nämä šuudelukšet, mozguloista, suoniloista, sustuavoista, luuloista, luuloilda šiämeštä, silmistä, silmin ripeistä, tukista, tukan juurista, ktinžistä, künnenperistä. Mie panen nämä šuudelukšet liikkumattoman kiven alla, kunne päiväne ei päissä, kunne kukon laulut ei kuuluta, kunne kuudomane ei päissä, kunne linduzet ei lennetä, kunne rahvaš ei proijita — tiedemättömih tihilöih, loppumattomih dorogoih, kuuksi kullasta päiviä, ilmazekši igiä, lervehtiöksi oigiella hengellä mladenčalla Marinalla. Kuin nämä šuudelukšet tulija tiedämättä, niin mängiä nägemättä, elgiä luuloih lukkuočekkua, elgiä šuoniloh šolmiečekkua! Vo ima otca i sina i sv'atova duha. Amin, amin, amin. On ših rukah,što lapsi vešma äijäldi üöllä itköü, ei šua piettüö hänellä. Šanotah, Što lapšeh tartu üönitettäjne. Pidäü ottua ribukaš vuattie da panna že lapšen piällä, konža lapši rubieu äijäldi itkemäh. Šiidä že ribu pidäü revitellä palaziksi, а palazet ne panna oven piällä i kolme kerdua šanuo šanat: 121