Время читать и говорить по-карельски

7. Luve šuarna. Mintän ei liettü bohatat mužikka da naine? Mužikka i kebiemieline naine Elettih mužikka da naine kahenkeššä. Mužikka talvella meččāh kävi, halguo šai, a kežällä heiniä šai. Naine oli emändänä. Keškenäh hüö ülen hüvin elettih. Läksi mužikka meččāh. Kaččou, kehnolla kiät puututtih puulla keškeh. Sorkilla bringuttau, a käzie hänellä ei šua piäštiä. Dogadi kehno mužikan i šanou: ”Mužikkane, varazeni, tuliekkoiš šie da piäššiäkköiš milma. Mie šiula täštä tuon šalkun kuldua.” Mužikka kehnuo varajau, a kuldua himottau. Piäšti hiän kehnon. Kehno ihaštu da i šanou: ”Kuldua šalkun mie tuon ildapuoleh, šie mäne nütten kodih. Illalla molen naizenke tulgua kuldua vaš ” Tuli mužikka kodih, sano kaikki naizella. Naine ihaštu i šanou: ”Nukko, olima niin vain eläjät, a nüt lienemmä šiunke ülen bohatat!” Istuočettih hüö hebozella i lähtei ajamah. Vain hebozen šivottih, jo kehno i tulou kuldinkena. Šeizatti ših kuldašalkun. I midä vain liennöü ruadan mužikanke?! Mužikka ünnäh n'ukkeudu. Istuu kannolla, maguau, rannašta randah häilüü. Kehno i šanou naizella: ”Mi hiän ollou, tämä šiun mužikka? Ka ota da kirvehellä anna niškah, kullat i lietäh šiunomat. Niin kullasta Šie voičet luboin brihan šuaha, äijiä paremman!” Nu, naine kaččou kehnoh, kaččou mužikkah... A šiidä i šanou: ”Midä on häneh kaččuo! Andua niškua vaš, nuorda brihua mi luubo on... Ünnäh toizeh rukah rubien elämäh.” Kirvehen vüöldä mužücalda vejäldi, nošti piän piällä. А kehno mužikkua külgeh öökkäi, že i noššaldi piän, naizeh kaččou i šanou: ”Midä šie ruat?” A kehnolla vain šidä i pidi: ”Ka vain milma ei oliš täššä, niin hiän, šiun naine, oliš šiun tappan. Mie nüt šiun šurmašta piäššin, kuin šie miun 20