Время читать и говорить по-карельски

küünelie ei šuanun. Midä peittiä — buaboh kaččuošša i meilä küünelet lähtei. Kätennän jälgeh kodih ajuašša — šuatettih hebozella — kaiken dorogan duumaičin: «Midä niin Mana-buabo itki? Vägeh ottima kalman piäldä. Vana hänen oli paralizuidu, ei paissun, mahto šanuo vain ”Da-da-da” i ”Vo-vo-vo”. Viizitoista vuotta olgupiällä kando jogo šuovattua Vanua külüh. Iče pezi, iče čigarkua hänellä kiäri, konža ei ollun papiroskua. Kiät i jallat Vana-diädöllä oldih rissikkeh paralizuidu, i pertie müöt hiän vain lüüvdeli.” Näinke duuminke, en i nähnün, kuin väliän tulin kodih. Kačo, ollahko tuttavat verbit: unahtua —- En unaha šurmah šua. ihaštuo — Töine ihaštuiš tädä kätendiä. kažvattua — Müö kažvattima teidä. silittiä — Nagole silitti miun käzilöidä. tiijuštuačie — Tiijuštuačettih hüö bešoudalla. kizata — Kučču kizuamah kadrilie. panna kiät iččieh — Mie iččieh panen kiät. varata — Hiän varaji šanuo. eliä — Elämäh šiutta en rubie. šiännüttiä — Elä šiännütä roditelmda. Luve sanonnan jatko. Šano, mintän Manan roditelat ei annettu hända miehellä Vanalla. Küünelet (jatko) Mama vaštai küünelilöinke i enžimmäne küžündä oli: —Ettägö üheššä Varianke kätken i miun totua? — Emmä, emmä, a varaima, vähästä vain ei kuollun. Kaikki šanoin i kuin kätkimä, i kuh koh kalman kaivettih, äijägö oli rahvasta i ket. A šiidä küžüin mamua: — Mama, a midä tota niin jügiešti kätki, igiä hänellä on jo kuužikümmendäkolme vuotta? 27