Время читать и говорить по-карельски

— Eu kuužikümmendäkolme, on vain viizikümmendä- kolme. Istuo reunah! Pagina lienöü pitkä, šanon mie šiula kaiken hiän elännän. Tiijuššat, müttünästä on karielašta! Miula iččiellā on nüt kuužikümmendä vuotta. Ammuin mamazen kätkimä, a hänen šanondua Mana-buaboh i Väna- diädöh näh en unaha šurmah šua. Miän rannašša, konža kätkietäh, palkatah itkijän. Täššä palkata ei pidän, küüneldä oli omua külläldi. No ka tua järie küünel' Mana-buabon nägüö müöt, konža hiän liččuači miuh, i maman šanonda — ne ollah ühtä hengie. Muissan: mie mamalla ennen hänen šanondua plakkain: — Töine ihaštuiš tädä kätendiä, a Mana-buabuo mie en malta. — Et i malta, poigane. Ka tüö šuačetta naizenke toine toista, mie niän. A kuin hüö šuattih, miän ajgah mie žemmuošt'a en nähnün! Müö kažvattima teidä kuuži lašta, а ka šuaččimago toine toista, en 1 tiijä. Viikon oli mama iänettä. Muissutteligo omua eländiä, Mana-buabuogo, vain paginan zavodi küünelilöinke i nagole silitti miun käzilöidä. — Mana oli Juablokan huiorašta, vešma bohatašta talošta. Heidä oli neliä čikkuo. Mana oli nuorembi Vana eli Ondrukovašša. Talo — keühä, tuatto i muamo — läzijät. Vana— ainova poiga, vešma ruadaja. Ruado ših aigah lesnikkänä. Oli vägövä, šoma, tukat — valgiet kudrit. Kargai paremmin čiganoida, oli ühä veššelä. Paraš briha bešoudalla. Mana oli čikkoloista šomin, laulo hüvin, iäni oli hüvä. Kuin i Vana oli vešma ruadaja. Hutoroissa ruavotta ei elettü, ruavolla vain i šeizottih hutorat. Tiijuštuačettih hüö bešoudalla Veččināššā. Veččinā oli šilloin ühä šuuri külä. Vada kučču Manan kizuamah kadrilie. Kerran, toizen — i toine tozeh miellüttih. Lähtei vaštuačennat. A ūksičči Mana šano Vanalla: — Eu miula šiutta eländiä, mie šilma šuačen. Davai naiččiečemma. Et ota milma, mie panen iččieh kiät, elämäh šiutta en rubie. 28