Время читать и говорить по-карельски

Уайа moni päiviä kuin humalašša käveli. Hiän ammuin šuačči Manua, vain varai šanuo: hiän — keühä, a Mana — bohatta. Manan roditelat, kuin tiijuššettih tämän dielan, tiittärellä šanottih: — Unaha, ken on Vana. Eliässeh šiun jalgua hänessä ei lie. Hänellä i omua pertie eule, eläü tuaton i muamon niššalla. Unaha, vanhakši tütökši jiät, a miehellä Vanalla et lähe! Mana Vanalla kaiken paginan tuaton šano. Iče itkemah: — Elämäh šiutta en rubie! Vana kabui hänen i šano: — Pidäü eliä! Vain elämäh rubiet miunke! Elä šiännütä roditefoida i vuota milma. Tulen ottamah en keühänä. Šuaugo vuottua vuoži, kakši, kolme? Mana vaštai: — Vuottamah rubien ijän, nikellä toizella miehellä en lähe! Kačo, oilahko tuttavat verbit: müüvvä — Müödih hüö ainovan lehmän. oštua — Oššettih meččiā. niittiä — Niitti äijän heiniä. tavottua — Ruvettih hukat tavottamah. kiiristel iečie — Hebone kiiristeliečoū. lažettua — Vana hevosta lažetti. kiskuo — Toine toizelda ruaduo kissottih. hämmendiä — Hämmendi kaiken eländäzen voina. torata — Toruamah rubien, kuni paloiksi ei revitellä. kabuta — Kabui Vanan, ei lašše. venüö — Vana venüü gospitalissa Moskušša. 29