Время читать и говорить по-карельски

Luve Sanonnan jatko. Šano, kuin elettih Vana i Mana ennen voinua. Küünelet (jatko) Keiihät oldih Vanan muamo da tuatto, a hajukkahat. Vana heilä kaikki Saneli i jālličekši Sano: — Manatta miula eu eländiä. Miiödih hüö ainovan lehmän, oššettih meččiā. Mecän annettih Vanalla, kuin hiän oli lesnikkänä, reunaSSa. Sillä vuuvella šeizatti Vana üksinäh koin, niitti äijän heiniä. Toizena vuodena oSti lähtömän da kakSi lammašta. Koin opšeičči, iče näit, mütüš on kodi. A tanhuot min šuurehuot! Šeizatti eländäh varoin. Suattoloida Vana ei tüöndän, a läksi iče Juablokkah. Tuli Morozovih, Mana oli Morozovin roduo, i sano : — Tulin iče suataimah Manua. Suatto mie olen paha, mužikka lienen paras. Että ana hüväzešti Manua — otan vägeh! Da näinke sanoinke i uidi, ei ruven vuottamah, midä vaštah šanotah. A illalla Mana iče Ondfukovah tuli Vanan kodih, ei pidän vägeh ottua. Venčaiččiečettih Stuanušša. Kaikin, ket oidih kiriköššä, oaistih: x — Toine toizella varoin ollah šündünnüöt. Molen Somat, veSSelät. Suadibua Suurda ei ollun. Ruvettih elämäh. Marian käzilöissä ruado kizai. Kolmešša vuuveSSa heilä oli jo oma hebone, lammašta täüži tanhuo, kanua, krollikkua — ei ollun luguo, jogo vuotta kaksin poččiloin. A konža šündü Sana, üššäššä Manua Vana kando. Keräi stolan, kučču kaiken külän. Kaikki mužikat juotti. Iče kargajau, Manua mučottau. Tuada päiviä mie hüvin muissan. Ūksičči ajetah bazarilda müöhäzeh. A hukkua ših aigah mečāššā oli äijä. Ruvettih hukat tavottamah heidä. Hebone koržuu, kiiristeliečoū. Maria pölläštü, a Vana vain nagrau: — En jo hukilla šüödäväkši siima ottan! 30