Время читать и говорить по-карельски

Vanalla kerällä oli otettu ružja. Lesnikkänä ruado, niin hänellä voičči ružjua pidiä. Šai ružjan i ühen hukan tappo. Hebone ammunnasta kuin koppai, vähästä Vanua ei kavottan. Mana kergii pijäldiä ambujua. Niin kočulla küläh i tuldih, vain nagretah. Vana hevosta lažettuašša Manalla šanaldi: — Elä varaja nelläšorkašta hukkua, a varaja kakšišorkašt'a! Elettih, eigo toine toizeh ravahettu, toine toizelda ruaduo kissottih. Konža liettih kolhozat, molen kirjuttuačettih kolhozah. Hebone lieni andua Sinne, annettih i lehmän. Žuali oli, vain muozet aijat oldih, pidi andua. Elettih hüvin. Oldih nuoret, vägövät. Eliä i elibö heilä, da hämmendi kaiken eländäzen voina. Enžimmäzeššä kuuSSa Vanan jo otettih voinah. Mütüš oli luja mužikka, a küünelet lähtei: — Ka, Mana, näidä hukkie i mie varajan. Toruamah rubien, kuni paloiksi ei revitellä. Andannou Jumala — elošša tulen! Ka šie Sanelit, kuin itki Mana kalman piällä — ka niin itki i Silloin. Kabui Vaiian, ei laSSe. Moni kerdua unahtuači, moni ildua mäni küläverejin tagah, kaččou meččādorogah, kummasta müöt Vana läksi, iteldäü i kuin humalašša kodih kopittau. Šiidä rubei vaštuamah jogo päiviä poštua, vuotti kirjua. Ei proidin i kuuda, tuli viesti Vana venüü gospitalissa Moskušša. Kačo, ollahko tuttavat verbit: Seguo — Mana enžistäh Sego, ei nimidä maltan, ožuttua — Ožuttakkau, midä on hänenke. kirvottua — I niühtä küünelüttä ei kirvottan. piettüö — Šilmät Manan proijittih kravattiloida müöt i pietüttih. jättiä — Voit Vana gospitalih jättiä, noštua iändä — Ūksičči vain nošti iänen Vanah. rätkähtiä —Mana enžimmen rätkähti. pergua — Vičalla kuin lapsen perran. muhahtua — Vana muhahti. 31