Время читать и говорить по-карельски

5. Oletko šüönün hauvuttuo maiduo? Karielazet ennen rigeneh hauvutettih maiduo kiuguašša. Luve šanonda. Šano, midä vaš tüttöne kävti Nasto-čikkoh. Armas gošta Oli tämä ammuin, vuodena 1956. Oli miula silloin viizi vuotta. Že vuoži oli kuiva. Olen äijät perehet jiädih lehmättä: ket iškei, ket mtiödih. Kellä viidi, niin ne jätettih lihen lehmän kahelia taluo. Miän perehesšä mužikkua ei ollun, i meillä lieni lehmäne iškie. Ših aigah oldih kolhozat jogo küläššä. Miän küläššä Kurginalla kolhoza kuččuoči ”Imeni Krupskoi”. Predana oli Petrovan Ondrei-velli. A miun muamo ruado kolhozašša: lehmie lüpši. Ūksičči kuinollou iäksi mama azieda vaš kolhozan predan luoh i miun otti kerällä. Ondrei-vellen naista kučuttih Nasto- čikko. Elettih hiiö kahellah. Hiän ttitär oli ruavolla muuvalla. Tulima miiö mamanke pertih. Nasto-čikko ando miula gostinčua, šiidä küžüti: — Топа, šuačetko hauvutuon maijon kettuzie? — Šuačen! — Nuko, Silloin istuočiekko stolan tagah. Šiiökkö! Mie lippain nua kettuzet, muozet ložiet i magiet! A toissapiänä mama läksi keskipäivällä lehmie lüpšämäh peldoh. Mie tuašen läksin hänenke. Kun tulima Ondrei-vellen kodih šuah, mie i Sanon mamalla: — Oi, mama, miulla midäollou vačča rubei kivistämäh. — Nu, müöštiäõe, tüttöne, kodih, venūttiāče, vačča i parenou. Mie vuottuačin, konža mama edemmä uidiu, i läksin Nasto- čikkoh goštih. Nouzin pertih, istuočin karžinlauvalla. Nasto- čikko tuaš miun issutti stolan tagah kettuzie šüömäh. Tulou Ondrei-velli kodih. Nasto-čikko i šanou: 44