Время читать и говорить по-карельски

Lambahazen tanhuoh laškiettih. A huomnekšella nouštih i šanotah: — Nu, mtiö jo lähemmä, vain tanhuošta meilä pidäü ottua lehmäne. — Teilä vet oli lambahane, ei lehmäne! — Meilä oli lehmäne, lehmäne! — Kaččokkua, varat! Vet tüö lambahanke tulija! — Lehmänke! Lehmänke! — Elä kehtua goruija, emändä, lasse lehmä, mängäh, — šano izändä. Lehmän otettih i lähtei pakkuojazet. Nu, tuaš päivän käveldih, vielä üökši männäh toizeh taloh. Šanotah: — Ka, vielä meilä on lehmä olettelou kerällä. — Nu, lehmä tanhuoh pangua, iče laškiečekkua muata karžinlauvalla, — šanou emändä. Hüö üön muattih, huomnekšella nouštih. Emändä i šanou: — Istuočekkua, pakkuojazet, čuajuo juomah! — A meilä čuajuo ei pie! Andakkua meilä oma hebone, da lähemmä. — Ka, teilä vet oli lehmä! — Eulun! Meilä oli hebone! — A kun hebone — izändä šanou — nin ottakkua! Hüö hebozen valTaššettih i lähtiettih kodih ajamah. Hüvällä mielin ajetah. — Kačuo, — ukko šanou — läksimä kukkozenke, ajamma hebozella! Ka, on hüva eliä valdilmoin piällä! Tulou vaštah jäniksüt: — Buabone da diedone, ottakkua milma čurajamah! Hüö jäniksen issutettih. Kodvane ajetah, tulou vaštah hukka: — Buabo i diedo, issuttakkua milma! Hukan hüö issutettih. Vielä kodvazen ajetah, tulou vaštah kondie: — Buabo da diedo, čurahuttakkua milma! — Istuoče, kondie, meilä hebone on hüvä! Kondie istuoči. Heilä aiza i katkei! Pietüttih. Buabo i Šanou jäniksellä: 52