Время читать и говорить по-карельски

— Mäniekkö, jäniksüt, tuo aiza! Jänis tulou mecäštä viččazenke: — Buabo, ka täššä aiza! — Aizago šeže on? Šeže on vičča! Uiji poiš, jänis! Jäniš läksi poiš. Ukko šanou: — Hukka, mänie šie tuot aizan! Hukka mäni da toi riuvun. — Ei šeže ole aiza, šeže on riugu! Mäne, hukka, poiš! Hukka uidi poiš. Ukko da akka tüönnetäh kondien: — Mäne šie, kondiezeni, tuokkoiš aiza! Kondie läksi, da šieldä kandau hirtä. — Ka, eu že aiza, že on hirži! Uiji poiš, kondie! Lähtei ukko da akka ice aizua tuomah. Aizan varuššettih, kuoritettih, tuodih. Kacotah, kuni hüö aizua vaš käveldih, kondie hebozen on šordan, šüönün, a hukka luuloida vedelöü! — Akkane, vet müö koista läksimä, nin meilä oli kukkone, aššumma kodih — meilä nimidä eu, — šanou ukko. Täššä šuarna loppieči. Šano M. F . Belakova (Kniigua müöi: Karjalan kieltä ja kansankulttuuria, H. ja P. Virtaranta, 1990) Luve šananpolvi. Lähet muuvalda äijiä šuamah, koista enämmän kavotat. Oletko iihtä mieldä? Oligo že mieli šuarnašša? ■■■ . m • ■■■ä*.—■ m, . вШк .................................. лш „, ж, ------- .ш* ^ .. I 53