Время читать и говорить по-карельски

11. Luve šanonda. Randa Oudi-čikko Muissan iččiedā pikkarazena tlittözenä. Miula oli käzillä ommeldu muččone. Ombeli žen maina. Kulmat oldih muššat, huulet ruškiet — vavarnon nägözet. Muččone oli paraš bobo, en heittän käzistä, žentän žen iho reduudu, lieni harmua. Ikkunavälissä šeinällä rippu kartiņa: meččiā müöt hüppiäü šuuri-šuuri hukka, kumbazella šellällä issutah Iivana- čuarinpoiga i Vasilisa Prekruasnoi. « Vasilisa on šoma, kuin miun muččone. A kuinda hukka hänen süöü? Iivana-čuarinpoiga on vielä šomembi. A meččā on pimie da tuhma! Šaiško heilä piäššä vain!” — Ka žemmuošta juohtu miula mieleh. Mučošta mie kučuin Vasilisakši. Hüppiällin ikkunan luoh. Čokkiāčin kukkapadazilla keškeh. Kahtualda päin kuin šuapkat ripaheldih gortenziin valgiet kukat. Mama kieldi katata, mie en i katan. Oi, puuloilla keššeššä, kumbazet kažvetah pertinočašša, vešma boiko kopittau Oudi-čikko. Mie kuulin, susiedat kučutah händä Randa-Oudi. A mama kāški kuččuo Oudi-čikokši. Hiän eläü kohašša šuurešša koissa, kumbane šeizou külän rannalla. Miän ikkunoista nägüü tanhuo i ogorda. Illalla toko Oudi-čikko šalbuau čibazie da lambahazie tanhuoh. Hänen kanat kävelläh pihua müöten, a nokičča kukko tavottelou šidä, ken tulou lähellä. Žentän mie üksin en ruohi männä Oudi-čikon pihalla. Oksičči mama tüöndi miun Oudi-čikkoh viemäh bezmenie. Bezmeni oli jügiettävä. Kopittuašša zavulkua müöt kačahteliin randoih, eigo ole Iässä kukko. Kukkuo ei ollun, ušto mäni peldopuolella kanoinke. Nouzin pordahih. Ovešša rippu nuarane. Riuvtuallin žen nuorazen, ovi avuači. Sinčošša oli vain üksi pikkarane ikkunane oven kohašša, žentän oli pimiehkö. Mie en pölläštün, vet Oudi-čikon sinčošša kaikki oli niin, kuin miänomašša. Važamella oli pertinovi, a oigiella kakši 57