Время читать и говорить по-карельски

ovie: aittah i tanhuoh. Aittašeinän luona oli lattiešša loukko, a šielä pordahazet, voit šolahtua aitanaluštah. Tahoin kačahtua loukkoh, vain že oli Salvattu lauvalla. Toista seiniä vaš šeizo Skuappane, da kaikenmuozet puizuot i rengit. Pertišeinän luona oldih pordahat pertinpiällä. Siinä oli kravatti, kumbazella toko muatah kežāaigah. Sinčonlattien lauvat oldih leviet i valgiet, ušto emändä rigeneh deri latetta čuurunke golikalla. Avain oven, mänin pertipuolella. Oudi-čikko tuli šopešta, otti bezmenin. Šiidä tuaš māni šoppeh: — Vuotuakkoiš, tiittöne, tuon šiula kanafetkašta. Ando kakši žemmuošta valgiešta, kuin pikkarazet pielukšuot, kanafetkašta. Sillä aigua karžinaioukošta tuli kazi i läksi kohti šoppeh. Mie istuočellin karžinlauvalla, kuni emändä ando kazilla maiduo. Jumalauglašša palo lampuattane. Ūlči očča- i kürgišeiniä oldih leviet laučat. Ikkunoilla i stolalla šeizottih kukat padazissa. Kravatti oli katettu, podzorat oldih šominke prošvinke, korgiet pielukšet nukuttih nakiduškan alla. Ovenšuušša oigiepuolella šeizo fožankane. I meilä koissa oli ženžemuone valgiene ložankane, kumbazella ieššā talvella mie šuačin istuo tuatonke i kaččuo, kuin kizatah tuluot. — Šano muamollas tervehüttä, — virki Oudi-čikko. Mie läksin kodih. Söin kanafetkazet, šiidä rubein katkuamah maidokukkazie da laššettelemah tuulella. Duumaičin, što Oudi-čikko on srougoi ihokkali, a ei ole paha, kuin andau kanafetkua. Ka nüt hiän kopitti pihua müöt kohti meilä. Vain avuači pertinovi, vain Oudi-čikko kergii šanuo tervehüttä i istuočie paraššopešša, kuin rubei ohkamah: — Oh! Dosadiečennun olen! Vaibuin lötökši! Lambahie ajuašša peldoh suissuin da langein, šatatiin polven. Jo paizotti. Eigo ole midä kivušta da paizotukšešta? Mama toi šopešta palčazilda muazie. Pani čuajuo palavoidumah. A Oudi-čikko tuaš ohkau: — Oh! Ivolda kirjan šain. Vuotin, viikon vuotin kirjua! Kirjuttau, što tulou juablokkua kaivamah, a issuttamah ei 58