Время читать и говорить по-карельски

Pertissä oli vilu. Emändä luadi virikehtä, što šaiš lämmittiä ložanka. Hallot oldih tuorehet. Žiivattua Oudi-čikko ei pidän. Vain pertissä omalla vallalla käveli kukko. Tanhuošša kukolla on vilu, a pertissä kahellah veššelembi. Niin šano Oudi-čikko. Linnah elämän niän ei tahton männä, oli kažvahtunnun omah kliläh. Tüttäret obiediečettih, ei käüdü muamon luoh. A Oudi- čikko ei virkan abiekašta šanua heih näh. Že oli jäl’gimäne kerda, kuin müö nāgiečimā. Kaikekši igiä jäi muistoh že perti kukonke, perti, missä eli üksinäne vanhuš. Nuorilla ei šuanun maltua i prostie händä. Mintän müö emmä maha prostie kebiešti i kaikella šiämellä, kuin mahtoma lapsena? Talvella Oudi-čikko kuoli. Kätkiettih hänen küläläzet. Ludmila Barhatova Vaštua küžümükših: 1. Midä šie tiijuššit Oudi-čikon eländäh näh? 2. MütliŠ oli Oudi-čikon perti? 3. Midä šie tiijuššit kirjuttajah näh? 4. Mtitüš küžümüŠ jäi kirjuttajalla? MUISSUTA! Muamolla eule lapšet armahat šomuten, ollah armahat omuten. 60