Время читать и говорить по-карельски

7. Luve šanonda ”Oma külä”, kumbazen kirjutti školan opaštuja Lebedeva Julija. Šano, müttüöt mielet ollah Julalla omah randah näh. Oma külä Kula Karielan Zaruučča on Maksuatihan rannassa. Miän küläššä ennen eli äijä karielašta rahvašta. Nüt jo vähembi on karielazie, monet lähtei linnoih elämäh. Kežällä on veššelembi, kun tulou linnasta äijä gostua. Müö šuačemma omua külästä. Meččā on rinnalla. Kežällä rigeneh kävelemmä marjah i gribah. Kun edemmä aštuo meččiā müöt, tulet Šoman järven luoh, ümbäri kumbazešta on ülen Suuri šuo. Šielä kažvau äijä karbaluo i juomukkua. Külän luona on moni pelduo. Vielä ei ammuin künnettih traktoroilla muada, tanhuoloissa oli žiivattua, vejettih maiduo zavodah. Peldoloissa külvettih ruista, ozrua, kagrua, pelvašta, hernehtä. A nüt näillä peldoloilla murdau korgie heinikko, kažvetah tuhjot. Miän peldozet külän kohašša, kumbazet kuččuočetah Ozramai, Kuijo, Pellonaho, Pajunpeldo, Komoročkinpeldo, ünnäh heinäüvvüttih. Täššä heiniköššä kažvetah kaiken nägözet kukkazet: ruškiezet klieverimöükküzet, keldazet hiirenhernehüöt, sinizet plokkukukkazet, valgieripčizet šübläkukkazet. Midä lienöü miän küläzenke noužovalla aigua, emmä tiijä... Oliiš hüvä, kuin tuaš ruvettaiš ruadamah peldoloissa, kohennettaiš aijat i tanhuot, kažvatettaiš žiivattua. Meilä tahottau, što elettäiš küläššä nuoret, ei kadoiš miän oma külä. Lebedeva Jula 75