Время читать и говорить по-карельски

9. Luve šanonda. Šano, mintän rahvaš šuatah omua jogie? Miän Medvedičča Jogirandakülillä on luja ühtehüš jovenke. Niin on i Stuanun küläššä. Jogi juotti i šüötti, ando lebävön jügien ruavon jälgeh. Jogivezi oli vedrehin vedreh: kaivovettä otettih latteida peššeššä da žiivattoida juottuašša, a samvuarua täütettih vain jogivejellä. Külüt šeizatettih jogirannalla, jogivejellä peziečettih i huuhottih vuattiet. Tägäläne uimapaikka Medvedičalla oli Kannonkohta — jogipohjan peskušša šillä kohalla ennen tožieh oli šuuri kando. A pienemmät lapšet, kumbazet ei maheta hüvin uija, pläiskütäh madalalla paikalla, kumbane kuččuočou Čiurun-čaurune. Uimah lapšet opaššutah aivoin, voit šanuo šilloin, konža heida rissitetäh. Rissittiässä kupenan niinže täütettih jogivejellä. I hoš tuli aiga, konža rahvaš ei ruven lujasti vieruimah Jumalua, kiriköššä ei hüllättü rissittiä. Šilloin, kuin vuožina 1930- 1940 kiriköššä ei ollun pappie, küläššä löüdü akkane, kumbane tiedi, kuin pidäü luadie, i ice rissitti papin eičči. Jovella vaštuači külän nuorižo. Konža päiväne rubieu istuočemah, jogirannalla keräüvüttih nuoret, tuldih üksittiäzin i monen keššä. Nuoret tunnuštuačettih i, kuin miellüttih torne toizeh, naiččiečettih. Kodvin jälgeh tuaš pidi ottua pehmiedä jogivettä vaštašündünniittä lasta peššeššä. Oli i niin, što ne, ket oldih jogirannalla kažvannuot, jätettih oman külän, lähtei muuvanne omua ožua eččimāh. Jogi šuatto muailinah lähtijän jäl’gimäzenä, da uidijan silmistä tipahti küünel'. Tämäže jogi Medvedičča oli enžimmäzenä šanomašša tervehüttä kodih tulijalla. A kuin kumbane küläläzistä uinoi ijäkši, niin löüdi jäl’gimäzen magaušijan kalmašša jogirannalla. Ka žemmuone on miän Medvedičča! Nikolaj Balakirev A lbomua müöt ”Karhujoen kansaa Tverin Karjalassa” Mikko Savolainen, historiateksti Matti Jeskanen, käännös karielakši L. Gromova, Atena, 2000. 78