Время читать и говорить по-карельски

Šiidä hiän küžü: ”A mintän šiula šezih rukah huuli rippuu?” — ”0h, poigane, — šanou akka — mie kun kaiken ijän kezriän pelvašta, niin žentän i huuli ka niin rippuu,” — ”A mintän šiula hambahat žemmuozet ollah ?” — küžiiii mužikka. ”A vet pidäü kezräteššä pureldua rihma, niin miula hambahat i viärissüttih,” — šanou akka. ”A kieli midä siula niin rippuu?” — ”A šidä, što kun puret rihman, nin pidäü šülgie, ka kieli i piteni.” Mužikalla lieni tuaš vešma kauhie. Kaččou omah naizeh, a piäššä mieli püöriü: ”Neušto i miun naine tämämmuone liennöü?” Nimpäivät proijittih. Mužikka koista ei lekaha, ei lähe pelvašta keriämäh. Naine küžüü: ”Midä šie koissa issut?” A mužikka vaštah: ”Tämä ruado pidäü hüllätä, što ei šiula pidäiš kezrätä. A kun šie äijän kezriät, da lienet totaš nägöne!” — šano mužikka. Ka niin i piäzi naišrukka niistä kezrävölöistä. §*-т Kirjutti Pertti Virtaranta J. I. Iljinalda Puasinkoin küläššä. Vaštua küžümükših: 1. Kuin naine löüdi abuniekan kezriämäh? 2. Millä makšuači naine akanke autandua? 3. Mintän mužikalla oli kauhie kaččuo akkah? 4. Mintän akka lieni žen tuhmahune? 5. Läksigö mužikka vielä tuomah pelvašta? 6. Kuin naine piäzi kezriämizeštä? Avaimet! t f Rubiemma pagizemah. Kuin sanelet tämän šuarnan nuoremmilla?